Kimmon elastiset 1/2019

”Toivo on valo tunnelin päässä, tai edes aavistus siitä, että se on siellä. Toivo on kyky nähdä mahdollisuus päästä yli mahdottomaltakin tuntuvasta tilanteesta.”
Tällä tavalla bloggari Mimmi Tick aloittaa oman blogikirjoituksensa. Kuvaus kertoo toivosta sen olennaisimman.
Toivo syntyy siis vielä toteutumattomista asioista. Myös pitkä työttömyysjakso sisältää varmasti monenlaisia eri tunnetiloja. En ihmettelisi, jos toivoa olisi joskus vaikea kannatella ja nähdä sen olevan olemassa. Paljon on yksilöstä kiinni, mikä toivon tunteen synnyttää. Toivo voi syntyä pienistäkin asioista. Jo yksi pieni ilonaihe voi saada toivon palaamaan.
Toivon kadottaminen voi joskus olla vain tunne toivottomuudesta. Toivo ja ilo elämästä ovat saattaneet piiloutua arkisten murheiden taa. Tällöin voi tunne toivosta palautua pienistä asioista. Yksi hymy, kaunis sana tai iloinen arjen sattumus voi saada onnellisuuden ja toivon tunteen palaamaan.
Toivo ja onnellisuus ovat sisaruksia. Tai sisarpuolia nyt ainakin. Toivo ja onnellisuus syntyvät myös siitä, että elämän perusarvot ovat kunnossa. Oikeus tehdä työtä ja huolehtia omasta toimeentulostaan on yksi elämän perusarvoja. Myös työttömyys voi näin pitkittyessään alkaa nakertaa toivon tunnetta.
Me työvalmentajat olemme tässä mielessä myös toivon asialla. Joskus työllistyminen ei tapahdu helposti. Se voi joissain tapauksissa olla kuukausiakin kestävä prosessi. Onneksi näin ei usein kuitenkaan ole. Työvalmentaja on onnistunut työssään jo silloin, kun hän on saanut toivon tunteen asiakkaassaan palaamaan.
Vaikka kaikkein tärkeintä on löytää asiakkaalle se työpaikka, on se lopulta asia, johon voimme yksilövalmentajina vaikuttaa vain rajallisesti. Sen sijaan voimme omalla työllämme olla vaikuttamassa työllistymistä kohti suuntaavan matkan sisältöön. Antaa asiakkaallemme toivoa. Toivoa työllistymisestä ja itsenäisestä toimeentulosta.
Yksilövalmentajasi,
Kimmo

Leave a Reply